Hebr:
11:1 Mutta usko on
luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. (MIKÄ NÄKYY MIKÄ ON TOTTA)
11:2 Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
11:3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
11:4 Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.
11:5 Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
11:7 Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.
11:8 Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.
11:9 Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä;
11:10 sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
11:11 Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
11:12 Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti.
11:13 Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
11:14 Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata.
11:15 Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin;
11:16 mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.
11:17 Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut
11:18 ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen",
11:19 sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.
11:20 Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin.
11:21 Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten.
11:22 Uskon kautta muistutti Joosef loppunsa lähetessä Israelin lasten lähdöstä ja antoi määräyksen luistansa.
11:23 Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä.
11:24 Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä.
11:25 Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,
11:26 katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.
11:27 Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.
11:28 Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin.
11:29 Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.
11:30 Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sittenkuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää.
11:31 Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa.
11:32 Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,
11:33 jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat,
11:34 sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.
11:35 On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;
11:36 toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;
11:37 heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä -
11:38 he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.
11:39 Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;
11:40 sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.
ebrews 11The Message (MSG) Faith in What We Don’t See11 1-2 The fundamental fact of existence is that this trust in God, this faith, is the firm foundation under everything that makes life worth living. It’s our handle on what we can’t see. The act of faith is what distinguished our ancestors, set them above the crowd.3 By faith, we see the world called into existence by God’s word, what we see created by what we don’t see.4 By an act of faith, Abel brought a better sacrifice to God than Cain. It was what he believed, not what he brought, that made the difference. That’s what God noticed and approved as righteous. After all these centuries, that belief continues to catch our notice.5-6 By an act of faith, Enoch skipped death completely. “They looked all over and couldn’t find him because God had taken him.” We know on the basis of reliable testimony that before he was taken “he pleased God.” It’s impossible to please God apart from faith. And why? Because anyone who wants to approach God must believe both that he exists and that he cares enough to respond to those who seek him.7 By faith, Noah built a ship in the middle of dry land. He was warned about something he couldn’t see, and acted on what he was told. The result? His family was saved. His act of faith drew a sharp line between the evil of the unbelieving world and the rightness of the believing world. As a result, Noah became intimate with God.8-10 By an act of faith, Abraham said yes to God’s call to travel to an unknown place that would become his home. When he left he had no idea where he was going. By an act of faith he lived in the country promised him, lived as a stranger camping in tents. Isaac and Jacob did the same, living under the same promise. Abraham did it by keeping his eye on an unseen city with real, eternal foundations—the City designed and built by God.11-12 By faith, barren Sarah was able to become pregnant, old woman as she was at the time, because she believed the One who made a promise would do what he said. That’s how it happened that from one man’s dead and shriveled loins there are now people numbering into the millions.13-16 Each one of these people of faith died not yet having in hand what was promised, but still believing. How did they do it? They saw it way off in the distance, waved their greeting, and accepted the fact that they were transients in this world. People who live this way make it plain that they are looking for their true home. If they were homesick for the old country, they could have gone back any time they wanted. But they were after a far better country than that—heaven country. You can see why God is so proud of them, and has a City waiting for them.17-19 By faith, Abraham, at the time of testing, offered Isaac back to God. Acting in faith, he was as ready to return the promised son, his only son, as he had been to receive him—and this after he had already been told, “Your descendants shall come from Isaac.” Abraham figured that if God wanted to, he could raise the dead. In a sense, that’s what happened when he received Isaac back, alive from off the altar.20 By an act of faith, Isaac reached into the future as he blessed Jacob and Esau.21 By an act of faith, Jacob on his deathbed blessed each of Joseph’s sons in turn, blessing them with God’s blessing, not his own—as he bowed worshipfully upon his staff.22 By an act of faith, Joseph, while dying, prophesied the exodus of Israel, and made arrangements for his own burial.23 By an act of faith, Moses’ parents hid him away for three months after his birth. They saw the child’s beauty, and they braved the king’s decree.24-28 By faith, Moses, when grown, refused the privileges of the Egyptian royal house. He chose a hard life with God’s people rather than an opportunistic soft life of sin with the oppressors. He valued suffering in the Messiah’s camp far greater than Egyptian wealth because he was looking ahead, anticipating the payoff. By an act of faith, he turned his heel on Egypt, indifferent to the king’s blind rage. He had his eye on the One no eye can see, and kept right on going. By an act of faith, he kept the Passover Feast and sprinkled Passover blood on each house so that the destroyer of the firstborn wouldn’t touch them.29 By an act of faith, Israel walked through the Red Sea on dry ground. The Egyptians tried it and drowned30 By faith, the Israelites marched around the walls of Jericho for seven days, and the walls fell flat.31 By an act of faith, Rahab, the Jericho harlot, welcomed the spies and escaped the destruction that came on those who refused to trust God.32-38 I could go on and on, but I’ve run out of time. There are so many more—Gideon, Barak, Samson, Jephthah, David, Samuel, the prophets. . . . Through acts of faith, they toppled kingdoms, made justice work, took the promises for themselves. They were protected from lions, fires, and sword thrusts, turned disadvantage to advantage, won battles, routed alien armies. Women received their loved ones back from the dead. There were those who, under torture, refused to give in and go free, preferring something better: resurrection. Others braved abuse and whips, and, yes, chains and dungeons. We have stories of those who were stoned, sawed in two, murdered in cold blood; stories of vagrants wandering the earth in animal skins, homeless, friendless, powerless—the world didn’t deserve them!—making their way as best they could on the cruel edges of the world.40 Not one of these people, even though their lives of faith were exemplary, got their hands on what was promised. God had a better plan for us: that their faith and our faith would come together to make one completed whole, their lives of faith not complete apart from ours.11:2 Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
11:3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
11:4 Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.
11:5 Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
11:7 Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.
11:8 Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.
11:9 Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä;
11:10 sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
11:11 Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
11:12 Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti.
11:13 Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
11:14 Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata.
11:15 Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin;
11:16 mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.
11:17 Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut
11:18 ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen",
11:19 sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.
11:20 Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin.
11:21 Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten.
11:22 Uskon kautta muistutti Joosef loppunsa lähetessä Israelin lasten lähdöstä ja antoi määräyksen luistansa.
11:23 Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä.
11:24 Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä.
11:25 Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,
11:26 katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.
11:27 Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.
11:28 Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin.
11:29 Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.
11:30 Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sittenkuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää.
11:31 Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa.
11:32 Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,
11:33 jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat,
11:34 sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.
11:35 On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;
11:36 toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;
11:37 heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä -
11:38 he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.
11:39 Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;
11:40 sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.
Hebrews 11Living Bible (TLB)
11 What is faith? It is the confident assurance that something we want is going to happen. It is the certainty that what we hope for is waiting for us, even though we cannot see it up ahead. 2 Men of God in days of old were famous for their faith.3 By faith—by believing God—we know that the world and the stars—in fact, all things—were made at God’s command; and that they were all made from things that can’t be seen.[a]4 It was by faith that Abel obeyed God and brought an offering that pleased God more than Cain’s offering did. God accepted Abel and proved it by accepting his gift; and though Abel is long dead, we can still learn lessons from him about trusting God.5 Enoch trusted God too, and that is why God took him away to heaven without dying; suddenly he was gone because God took him. Before this happened God had said[b] how pleased he was with Enoch. 6 You can never please God without faith, without depending on him. Anyone who wants to come to God must believe that there is a God and that he rewards those who sincerely look for him.7 Noah was another who trusted God. When he heard God’s warning about the future, Noah believed him even though there was then no sign of a flood, and wasting no time, he built the ark and saved his family. Noah’s belief in God was in direct contrast to the sin and disbelief of the rest of the world—which refused to obey—and because of his faith he became one of those whom God has accepted.8 Abraham trusted God, and when God told him to leave home and go far away to another land that he promised to give him, Abraham obeyed. Away he went, not even knowing where he was going. 9 And even when he reached God’s promised land, he lived in tents like a mere visitor as did Isaac and Jacob, to whom God gave the same promise. 10 Abraham did this because he was confidently waiting for God to bring him to that strong heavenly city whose designer and builder is God.11 Sarah, too, had faith, and because of this she was able to become a mother in spite of her old age, for she realized that God, who gave her his promise, would certainly do what he said. 12 And so a whole nation came from Abraham, who was too old to have even one child—a nation with so many millions of people that, like the stars of the sky and the sand on the ocean shores, there is no way to count them.13 These men of faith I have mentioned died without ever receiving all that God had promised them; but they saw it all awaiting them on ahead and were glad, for they agreed that this earth was not their real home but that they were just strangers visiting down here. 14 And quite obviously when they talked like that, they were looking forward to their real home in heaven.15 If they had wanted to, they could have gone back to the good things of this world. 16 But they didn’t want to. They were living for heaven. And now God is not ashamed to be called their God, for he has made a heavenly city for them.17 While God was testing him, Abraham still trusted in God and his promises, and so he offered up his son Isaac and was ready to slay him on the altar of sacrifice; 18 yes, to slay even Isaac, through whom God had promised to give Abraham a whole nation of descendants!19 He believed that if Isaac died God would bring him back to life again; and that is just about what happened, for as far as Abraham was concerned, Isaac was doomed to death, but he came back again alive! 20 It was by faith that Isaac knew God would give future blessings to his two sons, Jacob and Esau.21 By faith Jacob, when he was old and dying, blessed each of Joseph’s two sons as he stood and prayed, leaning on the top of his cane.22 And it was by faith that Joseph, as he neared the end of his life, confidently spoke of God bringing the people of Israel out of Egypt; and he was so sure of it that he made them promise to carry his bones with them when they left!23 Moses’ parents had faith too. When they saw that God had given them an unusual child, they trusted that God would save him from the death the king commanded, and they hid him for three months and were not afraid.24-25 It was by faith that Moses, when he grew up, refused to be treated as the grandson of the king, but chose to share ill-treatment with God’s people instead of enjoying the fleeting pleasures of sin. 26 He thought that it was better to suffer for the promised Christ than to own all the treasures of Egypt, for he was looking forward to the great reward that God would give him. 27 And it was because he trusted God that he left the land of Egypt and wasn’t afraid of the king’s anger. Moses kept right on going; it seemed as though he could see God right there with him. 28 And it was because he believed God would save his people that he commanded them to kill a lamb as God had told them to and sprinkle the blood on the doorposts of their homes so that God’s terrible Angel of Death could not touch the oldest child in those homes as he did among the Egyptians.29 The people of Israel trusted God and went right through the Red Sea as though they were on dry ground. But when the Egyptians chasing them tried it, they all were drowned.30 It was faith that brought the walls of Jericho tumbling down after the people of Israel had walked around them seven days as God had commanded them. 31 By faith—because she believed in God and his power—Rahab the harlot did not die with all the others in her city when they refused to obey God, for she gave a friendly welcome to the spies.32 Well, how much more do I need to say? It would take too long to recount the stories of the faith of Gideon and Barak and Samson and Jephthah and David and Samuel and all the other prophets. 33 These people all trusted God and as a result won battles, overthrew kingdoms, ruled their people well, and received what God had promised them; they were kept from harm in a den of lions 34 and in a fiery furnace. Some, through their faith, escaped death by the sword. Some were made strong again after they had been weak or sick. Others were given great power in battle; they made whole armies turn and run away. 35 And some women, through faith, received their loved ones back again from death. But others trusted God and were beaten to death, preferring to die rather than turn from God and be free—trusting that they would rise to a better life afterwards.36 Some were laughed at and their backs cut open with whips, and others were chained in dungeons. 37-38 Some died by stoning and some by being sawed in two; others were promised freedom if they would renounce their faith, then were killed with the sword. Some went about in skins of sheep and goats, wandering over deserts and mountains, hiding in dens and caves. They were hungry and sick and ill-treated—too good for this world. 39 And these men of faith, though they trusted God and won his approval, none of them received all that God had promised them; 40 for God wanted them to wait and share the even better rewards that were prepared for us.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti