Psalmi 22 Vanhurskaan kärsimys ja korotus

Psalmi 22 Vanhurskaan kärsimys ja korotus

1.Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Aamurus kon peura”. Daavidin psalmi.

2.Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Olet kaukana, et pelasta minua, olet kaukana, kun huudan apua.  Ps. 10:1; Matt. 27:46; Mark. 15:34

3.Jumalani, minä huudan päivin, mutta sinä et vastaa, ja öin, enkä voi olla hiljaa.  Job 30:20; Ps. 88:2

4.Kuitenkin sinä olet Pyhä, sinä asut Israelin ylistyslaulujen keskellä.  Ps. 77:14

5.Sinuun luottivat isämme, he luottivat, ja sinä saatoit heidät turvaan.

6.He huusivat sinua ja pelastuivat, sinuun he luottivat eivätkä joutuneet häpeään.  2. Moos. 3:7−10; Tuom. 3:9,6:7−9,Ps. 107:6; Miika 2:61

7.Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten herjaama ja kansan halveksima.  Jes. 52:14,53:3

8.Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua. He aukovat suutaan ja nyökyttelevät päätään:  Ps. 109:25; Matt. 27:39; Mark. 15:29; Luuk. 23:35−37

9.”Jätä itsesi Herran haltuun! Herra vapauttakoon ja pelastakoon hänet, koska on mieltynyt häneen.”  Matt. 27:43 10.  Sinä päästit minut kohdusta, annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla.  Ps. 71:6

11.Sinun huomaasi minut on jätetty syntymästäni saakka, äitini kohdusta asti sinä olet ollut Jumalani.

12.Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on lähellä eikä auttajaa ole.  Ps. 35:22

13.Minua ympäröi sonnilauma, Baasanin härät piirittävät minut.

14.Ne avaavat kitansa minua vastaan, kuin raatelevat, karjuvat leijonat.

15.Olen kuin maahan vuodatettu vesi. Kaikki minun luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vahaa, se on sulanut sisimmässäni.

16.Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni on tarttunut kitalakeeni. Sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.Ps. 38:11

17.Sillä koirat piirittävät minut, pahantekijöiden parvi saartaa minut. He ovat lävistäneet käteni ja jalkani.  Matt. 27:31; Mark. 15:20; Luuk. 23:33; Joh. 19:18; Ap. t. 2:23 18.  Minä voin laskea kaikki luuni. He katselevat ja tuijottavat minua.

19.He jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.  Matt. 27:35; Mark. 15:24: Luuk. 23:34; Joh. 19:23−24

20.Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, väkevyyteni, riennä avukseni!

21.Pelasta sieluni miekalta, ainokaiseni koirien kynsistä.  Ps. 35:17

22.Pelasta minut leijonan kidasta, villihärkien sarvista. Sinä vastasit minulle.

23.Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.  Ps. 26:12; Hepr. 2:12

24.Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä! Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin jälkeläiset! Pelätkää häntä, kaikki Israelin jälkeläiset!

25.Sillä hän ei halveksinut eikä inhonnut kurjan kärsimystä, ei kätkenyt häneltä kasvojaan vaan kuuli hänen avunhuutonsa.  Ps. 9:13

26.Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa. Minä täytän lupaukseni häntä pelkäävien edessä.  Ps. 35:18,40:10−11,66:13−14,116:14

27.Nöyrät syövät ja tulevat kylläisiksi, ne, jotka Herraa etsivät, ylistävät häntä. Eläköön sydämenne ikuisesti!  Ps. 69:33; Jes. 65:13−14; Matt. 5:5−6
28 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat H_erran luo. Kaikki kansojen heimot kumartuvat palvoen sinun eteesi.  Ps. 2:8,72:11

29 H_erran on kuninkuus, hän hallitsee kansoja.  Ps. 47:9,96:10; Obad. v. 21; Miika 5:2

30 Kaikki maan mahtavat aterioivat ja kumartuvat palvomaan Herraa. Hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi pysyä elossa.  1. Sam. 2:8.

1. Heidän jälkeensä tulevat palvelevat H_erraa, hänestä kerrotaan tulevalle sukupolvelle.  Ps. 102:19; Jes. 53:10
2. He tulevat ja julistavat hänen vanhurskauttaan vastedes syntyvälle kansalle, kertovat, että hän on tämän tehnyt. Jer. 23:6

 

 

Psalm 22Amplified Bible, Classic Edition (AMPC)

Psalm 22^[a]

To the Chief Musician; set to [the tune of] Aijeleth Hashshahar [the hind of the morning dawn]. A Psalm of David.

¹ My God, my God, why have You forsaken me? Why are You so far from helping me, and from the words of my groaning?

² O my God, I cry in the daytime, but You answer not; and by night I am not silent or find no rest.

³ But You are holy, O You Who dwell in [the holy place where] the praises of Israel [are offered].

⁴ Our fathers trusted in You; they trusted (leaned on, relied on You, and were confident) and You delivered them.

⁵ They cried to You and were delivered; they trusted in, leaned on, and confidently relied on You, and were not ashamed or confounded or disappointed.

⁶ But I am a worm, and no man; I am the scorn of men, and despised by the people.

⁷ All who see me laugh at me and mock me; they shoot out the lip, they shake the head, saying,

⁸ He trusted and rolled himself on the Lord, that He would deliver him. Let Him deliver him, seeing that He delights in him!

⁹ Yet You are He Who took me out of the womb; You made me hope and trust when I was on my mother’s breasts.

¹⁰ I was cast upon You from my very birth; from my mother’s womb You have been my God.

¹¹ Be not far from me, for trouble is near and there is none to help.

¹² Many [foes like] bulls have surrounded me; strong bulls of Bashan have hedged me in.

¹³ Against me they opened their mouths wide, like a ravening and roaring lion.

¹⁴ I am poured out like water, and all my bones are out of joint. My heart is like wax; it is softened [with anguish] and melted down within me.

¹⁵ My strength is dried up like a fragment of clay pottery; [with thirst] my tongue cleaves to my jaws; and You have brought me into the dust of death.

¹⁶ For [like a pack of] dogs they have encompassed me; a company of evildoers has encircled me, they pierced my hands and my feet.

¹⁷ I can count all my bones; [the evildoers] gaze at me.

¹⁸ They part my clothing among them and cast lots for my raiment (a long, shirtlike garment, a seamless undertunic). )

¹⁹ But be not far from me, O Lord; O my Help, hasten to aid me!

²⁰ Deliver my life from the sword, my dear life [my only one] from the power of the dog [the agent of execution].

²¹ Save me from the lion’s mouth; for You have answered me [kindly] from the horns of the wild oxen.

²² I will declare Your name to my brethren; in the midst of the congregation will I praise You.

²³ You who fear (revere and worship) the Lord, praise Him! All you offspring of Jacob, glorify Him. Fear (revere and worship) Him, all you offspring of Israel.

²⁴ For He has not despised or abhorred the affliction of the afflicted; neither has He hidden His face from him, but when he cried to Him, He heard.

²⁵ My praise shall be of You in the great congregation. I will pay to Him my vows [made in the time of trouble] before them who fear (revere and worship) Him.

²⁶ The poor and afflicted shall eat and be satisfied; they shall praise the Lord—they who [diligently] seek for, inquire of and for Him, and require Him [as their greatest need]. May your hearts be quickened now and forever!

²⁷ All the ends of the earth shall remember and turn to the Lord, and all the families of the nations shall bow down and worship before You,

²⁸ For the kingship and the kingdom are the Lord’s, and He is the ruler over the nations.

²⁹ All the mighty ones upon earth shall eat [in thanksgiving] and worship; all they that go down to the dust shall bow before Him, even he who cannot keep himself alive.

³⁰ Posterity shall serve Him; they shall tell of the Lord to the next generation.

³¹ They shall come and shall declare His righteousness to a people yet to be born—that He has done it [that it is finished]!

Footnotes:Psalm 22:1 “This is beyond all others ‘The Psalm of the Cross.’ It may have been actually repeated by our Lord when hanging on the tree; it would be too bold to say so, but even a casual reader may see that it might have been. It begins with, ‘My God, my God, why hast thou forsaken me?’ and ends [with the thought], ‘It is finished.’ For plaintive expressions uprising from unutterable depths of woe, we may say of this psalm, ‘There is none like it’” (Charles Haddon Spurgeon, The Treasury of David). Quoted in the Gospels (Matt. 27:46; Mark 15:34; and alluded to in Matt. 27:35, 39, 43 and John 19:23-24, 28) as being fulfilled at Christ’s crucifixion.