1 Moos 1:
1. Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
3. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli.
4. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
5. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.
6. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä".
7. Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.
8. Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.
9. Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin". Ja tapahtui niin.
10. Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
11. Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on". Ja tapahtui niin:
12. maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
13. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä.
14. Ja Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia,
15. ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle". Ja tapahtui niin:
16. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.
17. Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen, paistamaan maan päälle
18. ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
19. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, neljäs päivä.
20. Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla".
21. Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
22. Ja Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä".
23. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, viides päivä.
24. Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan". Ja tapahtui niin:
25. Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
26. Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".
29. Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.
30. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin.
31. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.
1. Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
3. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli.
4. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
5. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.
6. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä".
7. Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.
8. Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.
9. Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin". Ja tapahtui niin.
10. Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
11. Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on". Ja tapahtui niin:
12. maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
13. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä.
14. Ja Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia,
15. ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle". Ja tapahtui niin:
16. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.
17. Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen, paistamaan maan päälle
18. ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
19. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, neljäs päivä.
20. Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla".
21. Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
22. Ja Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä".
23. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, viides päivä.
24. Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan". Ja tapahtui niin:
25. Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
26. Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".
29. Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.
30. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin.
31. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.
Genesis 1Amplified Bible (AMP) The Creation
1 In the beginning God ([a]Elohim) [b]created [by forming from nothing] the heavens and the earth. 2 The earth was [c]formless and void or a waste and emptiness, and darkness was upon the face of the deep [primeval ocean that covered the unformed earth]. The Spirit of God was moving (hovering, brooding) over the face of the waters. 3 And God said, [d]“Let there be light”; and there was light. 4 God saw that the light was good (pleasing, useful) and [e]He affirmed and sustained it; and God separated the light [distinguishing it] from the darkness. 5 And God called the light day, and the darkness He called night. And there was [f]evening and there was [g]morning, one day.
6 And God said, “Let there be an [h]expanse [of the sky] in the midst of the waters, and let it separate the waters [below the expanse] from the waters [above the expanse].” 7 And God made the expanse [of sky] and separated the waters which were under the expanse from the waters which were above the expanse; and it was so [just as He commanded]. 8 God called the expanse [of sky] heaven. And there was evening and there was morning, a second day.
9 Then God said, “Let the waters below the heavens be gathered into one place [of standing, pooling together], and let the dry land appear”; and it was so. 10 God called the dry land earth, and the gathering of the waters He called seas; and God saw that this was good (pleasing, useful) and He affirmed and sustained it. 11 So God said, “Let the earth sprout [tender] [i]vegetation, [j]plants yielding seed, and fruit trees bearing fruit according to (limited to, consistent with) their kind, whose seed is in them upon the earth”; and it was so. 12 The earth sprouted and abundantly produced vegetation, plants yielding seed according to their kind, and trees bearing fruit with seed in them, according to their kind; and God saw that it was good and He affirmed and sustained it. 13 And there was evening and there was morning, a third day.
14 Then God said, “Let there be light-bearers (sun, moon, stars) in the expanse of the heavens to separate the day from the night, and let them be useful for signs (tokens) [of God’s provident care], and for marking seasons, days, and years; 15 and let them be useful as lights in the expanse of the heavens to provide light on the earth”; and it was so, [just as He commanded]. 16 God made the two great lights—the greater light (the sun) to rule the day, and the lesser light (the moon) to rule the night; He made the [galaxies of] stars also [that is, all the amazing wonders in the heavens]. 17 God placed them in the expanse of the heavens to provide light upon the earth, 18 to rule over the day and the night, and to separate the light from the darkness; and God saw that it was good and He affirmed and sustained it. 19 And there was evening and there was morning, a fourth day.
20 Then God said, “Let the waters swarm and abundantly produce living creatures, and let birds soar above the earth [k]in the open expanse of the heavens.” 21 God created the great sea monsters and every living creature that moves, with which the waters swarmed according to their kind, and every winged bird according to its kind; and God saw that it was good and He affirmed and sustained it. 22 And God blessed them, saying, “Be fruitful, multiply, and fill the waters in the seas, and let birds multiply on the earth.” 23 And there was evening and there was morning, a fifth day.
24 Then God said, “Let the earth bring forth living creatures according to (limited to, consistent with) their kind: livestock, crawling things, and wild animals of the earth according to their kinds”; and it was so [because He had spoken them into creation]. 25 So God made the wild animals of the earth according to their kind, and the cattle according to their kind, and everything that creeps and crawls on the earth according to its kind; and God saw that it was good (pleasing, useful) and He affirmed and sustained it.
1 In the beginning God ([a]Elohim) [b]created [by forming from nothing] the heavens and the earth. 2 The earth was [c]formless and void or a waste and emptiness, and darkness was upon the face of the deep [primeval ocean that covered the unformed earth]. The Spirit of God was moving (hovering, brooding) over the face of the waters. 3 And God said, [d]“Let there be light”; and there was light. 4 God saw that the light was good (pleasing, useful) and [e]He affirmed and sustained it; and God separated the light [distinguishing it] from the darkness. 5 And God called the light day, and the darkness He called night. And there was [f]evening and there was [g]morning, one day.
6 And God said, “Let there be an [h]expanse [of the sky] in the midst of the waters, and let it separate the waters [below the expanse] from the waters [above the expanse].” 7 And God made the expanse [of sky] and separated the waters which were under the expanse from the waters which were above the expanse; and it was so [just as He commanded]. 8 God called the expanse [of sky] heaven. And there was evening and there was morning, a second day.
9 Then God said, “Let the waters below the heavens be gathered into one place [of standing, pooling together], and let the dry land appear”; and it was so. 10 God called the dry land earth, and the gathering of the waters He called seas; and God saw that this was good (pleasing, useful) and He affirmed and sustained it. 11 So God said, “Let the earth sprout [tender] [i]vegetation, [j]plants yielding seed, and fruit trees bearing fruit according to (limited to, consistent with) their kind, whose seed is in them upon the earth”; and it was so. 12 The earth sprouted and abundantly produced vegetation, plants yielding seed according to their kind, and trees bearing fruit with seed in them, according to their kind; and God saw that it was good and He affirmed and sustained it. 13 And there was evening and there was morning, a third day.
14 Then God said, “Let there be light-bearers (sun, moon, stars) in the expanse of the heavens to separate the day from the night, and let them be useful for signs (tokens) [of God’s provident care], and for marking seasons, days, and years; 15 and let them be useful as lights in the expanse of the heavens to provide light on the earth”; and it was so, [just as He commanded]. 16 God made the two great lights—the greater light (the sun) to rule the day, and the lesser light (the moon) to rule the night; He made the [galaxies of] stars also [that is, all the amazing wonders in the heavens]. 17 God placed them in the expanse of the heavens to provide light upon the earth, 18 to rule over the day and the night, and to separate the light from the darkness; and God saw that it was good and He affirmed and sustained it. 19 And there was evening and there was morning, a fourth day.
20 Then God said, “Let the waters swarm and abundantly produce living creatures, and let birds soar above the earth [k]in the open expanse of the heavens.” 21 God created the great sea monsters and every living creature that moves, with which the waters swarmed according to their kind, and every winged bird according to its kind; and God saw that it was good and He affirmed and sustained it. 22 And God blessed them, saying, “Be fruitful, multiply, and fill the waters in the seas, and let birds multiply on the earth.” 23 And there was evening and there was morning, a fifth day.
24 Then God said, “Let the earth bring forth living creatures according to (limited to, consistent with) their kind: livestock, crawling things, and wild animals of the earth according to their kinds”; and it was so [because He had spoken them into creation]. 25 So God made the wild animals of the earth according to their kind, and the cattle according to their kind, and everything that creeps and crawls on the earth according to its kind; and God saw that it was good (pleasing, useful) and He affirmed and sustained it.
26 Then God said, “Let Us (Father, Son, Holy Spirit) make
man in Our image, according to Our likeness [not physical, but a spiritual
personality and moral likeness]; and let them have complete authority over the
fish of the sea, the birds of the air, the cattle, and over the entire earth,
and over everything that creeps and crawls on the earth.” 27 So
God created man in His own image, in the image and likeness of God He
created him; male and female He created them. 28 And God
blessed them [granting them certain authority] and said to them, “Be fruitful,
multiply, and fill the earth, and subjugate it [putting it under your power];
and rule over (dominate) the fish of the sea, the birds of the air, and every
living thing that moves upon the earth.” 29 So God said,
“Behold, I have given you every plant yielding seed that is on the surface of
the entire earth, and every tree which has fruit yielding seed; it shall be
food for you; 30 and to all the animals on the earth and to
every bird of the air and to everything that moves on the ground—to everything
in which there is the breath of life—I have given every green plant for
food”; and it was so [because He commanded it]. 31 God saw
everything that He had made, and behold, it was very good and He
validated it completely. And there was evening and there was morning, a sixth
day.
Footnotes:
Genesis 1:1 This is originally a plural form based on el (root meaning: strength), which itself is used to refer to God in compounds like El Shaddai (Almighty God). The word el is also used to refer to false gods, so the context determines whether Elohim means “God” or is better understood as “gods” (elohim).
Genesis 1:1 Heb bara. Here and in 1:21, God created from nothing which is something only He can do. In 1:27, God used preexisting materials (man from the dust of the ground; Eve from Adam’s rib); each use of the word bara (“create”) must be considered in its specific context.
Genesis 1:2 The Hebrew text here has two rhyming words, tohu and bohu, which have similar meanings of “wasteness” and “emptiness.” The construction is a figure of speech called hendiadys, in which two words are used together to express the same idea. The meaning is that the earth had no clearly discernible features at this point in creation but essentially was a mass of raw materials. This proves to be very important from philosophical and scientific viewpoints, because it documents the fact that the raw matter of the earth—and by extension, of the universe—did not coexist eternally with God, but was created by Him ex nihilo (Latin “out of nothing”).
Genesis 1:3 This is not in the imperative mood (the ordinary grammatical form for a command), but God willed these creative events into existence. It is the voluntative mood in Hebrew. This translates, “It is My will that this happen.” English does not have the voluntative mood, which includes the jussive and cohortative forms. When “let” is used in this way, it represents a command not in the imperative mood, but rather an expression of God’s will, the jussive form. God literally commanded (willed) the world into existence.
Genesis 1:4 “He affirmed and sustained it” is understood (deduced) from the context. The italic “and” alerts the reader or student of Hebrew that the word or words that follow are amplifications not found in the Hebrew text itself, but implied by it or by contextual factors.
Genesis 1:5 The Hebrew word translated “evening” indicates dusk or sunset.
Genesis 1:5 The Hebrew word translated “morning” indicates the time when it is getting light (dawn).
Genesis 1:6 Or a firmament.
Genesis 1:11 Or grass.
Genesis 1:11 Or herbs.
Genesis 1:20 Lit over the face of.
Footnotes:
Genesis 1:1 This is originally a plural form based on el (root meaning: strength), which itself is used to refer to God in compounds like El Shaddai (Almighty God). The word el is also used to refer to false gods, so the context determines whether Elohim means “God” or is better understood as “gods” (elohim).
Genesis 1:1 Heb bara. Here and in 1:21, God created from nothing which is something only He can do. In 1:27, God used preexisting materials (man from the dust of the ground; Eve from Adam’s rib); each use of the word bara (“create”) must be considered in its specific context.
Genesis 1:2 The Hebrew text here has two rhyming words, tohu and bohu, which have similar meanings of “wasteness” and “emptiness.” The construction is a figure of speech called hendiadys, in which two words are used together to express the same idea. The meaning is that the earth had no clearly discernible features at this point in creation but essentially was a mass of raw materials. This proves to be very important from philosophical and scientific viewpoints, because it documents the fact that the raw matter of the earth—and by extension, of the universe—did not coexist eternally with God, but was created by Him ex nihilo (Latin “out of nothing”).
Genesis 1:3 This is not in the imperative mood (the ordinary grammatical form for a command), but God willed these creative events into existence. It is the voluntative mood in Hebrew. This translates, “It is My will that this happen.” English does not have the voluntative mood, which includes the jussive and cohortative forms. When “let” is used in this way, it represents a command not in the imperative mood, but rather an expression of God’s will, the jussive form. God literally commanded (willed) the world into existence.
Genesis 1:4 “He affirmed and sustained it” is understood (deduced) from the context. The italic “and” alerts the reader or student of Hebrew that the word or words that follow are amplifications not found in the Hebrew text itself, but implied by it or by contextual factors.
Genesis 1:5 The Hebrew word translated “evening” indicates dusk or sunset.
Genesis 1:5 The Hebrew word translated “morning” indicates the time when it is getting light (dawn).
Genesis 1:6 Or a firmament.
Genesis 1:11 Or grass.
Genesis 1:11 Or herbs.
Genesis 1:20 Lit over the face of.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti