perjantai 22. elokuuta 2014

23.08.


Jes. 49:14
Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut." > Siirry
Ei rinnakkaisviitteitä
Englanti (KJV 1789)
49:14 But Zion said, The LORD hath forsaken me, and my Lord hath forgotten me.
49:15 Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
49:16 Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.
49:17 Sinun lapsesi tulevat rientäen; sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi menevät sinun luotasi pois.
49:18 Nosta silmäsi ja katso ympärillesi: he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin koristeen ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä.
49:19 Sillä sinä - sinun rauniosi ja autiot paikkasi, sinun hävitetty maasi - sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille, ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.
49:20 Vielä saavat sinun lapsettomuutesi lapset sanoa korviesi kuullen: "Paikka on minulle ahdas, tee tilaa, että voin asua."

Jes 49:Herra ei unohda Siionia 14 Siion sanoo: "Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!"
15 -- Unohtaako äiti rintalapsensa,
unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?
Vaikka hän unohtaisikin,
minä en sinua unohda.
16 Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt,
ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä.
17 Jo rientävät sinun rakentajasi tänne,
sinun repijäsi ja raastajasi pakenevat pois.
18 Katsahda ympärillesi, Siion, niin näet:
he kokoontuvat yhteen,
he tulevat luoksesi kaikki!
Niin totta kuin elän
-- näin sanoo Herra --
sinä saat pukea heidät yllesi kuin korun,
kuin morsian saat kietoa heidät käädyiksesi.
19 Sinun talosi olivat raunioina ja peltosi
autioina,
koko maasi oli hävitetty.
Nyt se tulee asukkailleen ahtaaksi!
Sinun ahnaat raastajasi kaikkoavat.
20 Lapsesi luulit jo menettäneesi, mutta saat vielä kuulla, kuinka he sanovat toisilleen: "Täällä on ahdasta, siirry vähän, että minäkin mahdun asumaan."

Jes 49: 14 But Zion [Jerusalem, her people as seen in captivity] said, The Lord has forsaken me, and my Lord has forgotten me.
15 [And the Lord answered] Can a woman forget her nursing child, that she should not have compassion on the son of her womb? Yes, they may forget, yet I will not forget you.
16 Behold, I have indelibly imprinted (tattooed a picture of) you on the palm of each of My hands; [O Zion] your walls are continually before Me.
17 Your children and your builders make haste; your destroyers and those who laid you waste go forth from you.
18 Lift up your eyes round about and see [the returning exiles, ready to rebuild Jerusalem]; all these gather together and come to you. As I live, says the Lord, you [Zion] shall surely clothe yourself with them all as with an ornament and bind them on you as a bride does.
19 For your waste and desolate places and your land [once the scene] of destruction surely now [in coming years] will be too narrow to accommodate the population, and those who once swallowed you up will be far away.
20 The children of your bereavement [born during your captivity] shall yet say in your ears, The place is too narrow for me; make room for me, that I may live.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti