Psalmi 22 Vanhurskaan kärsimys ja korotus
1.Musiikinjohtajalle.
Lauletaan kuin ”Aamurus kon peura”. Daavidin psalmi.
2.Jumalani,
Jumalani, miksi hylkäsit minut? Olet kaukana, et pelasta minua, olet kaukana,
kun huudan apua. Ps. 10:1; Matt. 27:46;
Mark. 15:34
3.Jumalani,
minä huudan päivin, mutta sinä et vastaa, ja öin, enkä voi olla hiljaa. Job 30:20; Ps. 88:2
4.Kuitenkin
sinä olet Pyhä, sinä asut Israelin ylistyslaulujen keskellä. Ps. 77:14
5.Sinuun
luottivat isämme, he luottivat, ja sinä saatoit heidät turvaan.
6.He huusivat
sinua ja pelastuivat, sinuun he luottivat eivätkä joutuneet häpeään. 2. Moos. 3:7−10; Tuom. 3:9,6:7−9,Ps. 107:6;
Miika 2:61
7.Mutta minä
olen mato enkä ihminen, ihmisten herjaama ja kansan halveksima. Jes. 52:14,53:3
8.Kaikki,
jotka minut näkevät, pilkkaavat minua. He aukovat suutaan ja nyökyttelevät
päätään: Ps. 109:25; Matt. 27:39; Mark.
15:29; Luuk. 23:35−37
9.”Jätä itsesi
Herran haltuun! Herra vapauttakoon ja pelastakoon hänet, koska on mieltynyt
häneen.” Matt. 27:43 10. Sinä päästit minut kohdusta, annoit minun
olla turvassa äitini rinnoilla. Ps. 71:6
11.Sinun
huomaasi minut on jätetty syntymästäni saakka, äitini kohdusta asti sinä olet
ollut Jumalani.
12.Älä ole
minusta kaukana, sillä ahdistus on lähellä eikä auttajaa ole. Ps. 35:22
13.Minua
ympäröi sonnilauma, Baasanin härät piirittävät minut.
14.Ne avaavat
kitansa minua vastaan, kuin raatelevat, karjuvat leijonat.
15.Olen kuin
maahan vuodatettu vesi. Kaikki minun luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on
kuin vahaa, se on sulanut sisimmässäni.
16.Minun
voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni on tarttunut
kitalakeeni. Sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.Ps. 38:11
17.Sillä
koirat piirittävät minut, pahantekijöiden parvi saartaa minut. He ovat
lävistäneet käteni ja jalkani. Matt.
27:31; Mark. 15:20; Luuk. 23:33; Joh. 19:18; Ap. t. 2:23 18. Minä voin laskea kaikki luuni. He katselevat
ja tuijottavat minua.
19.He jakavat
vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa. Matt. 27:35; Mark. 15:24: Luuk. 23:34; Joh.
19:23−24
20.Mutta sinä,
Herra, älä ole kaukana, väkevyyteni, riennä avukseni!
21.Pelasta
sieluni miekalta, ainokaiseni koirien kynsistä.
Ps. 35:17
22.Pelasta
minut leijonan kidasta, villihärkien sarvista. Sinä vastasit minulle.
23.Minä julistan
sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Ps. 26:12; Hepr. 2:12
24.Te, jotka
pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä! Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin
jälkeläiset! Pelätkää häntä, kaikki Israelin jälkeläiset!
25.Sillä hän
ei halveksinut eikä inhonnut kurjan kärsimystä, ei kätkenyt häneltä kasvojaan
vaan kuuli hänen avunhuutonsa. Ps. 9:13
26.Sinusta on
minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa. Minä täytän lupaukseni häntä
pelkäävien edessä. Ps. 35:18,40:10−11,66:13−14,116:14
27.Nöyrät
syövät ja tulevat kylläisiksi, ne, jotka Herraa etsivät, ylistävät häntä.
Eläköön sydämenne ikuisesti! Ps. 69:33;
Jes. 65:13−14; Matt. 5:5−6
28 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat Herran luo. Kaikki
kansojen heimot kumartuvat palvoen sinun eteesi. Ps. 2:8,72:11
29 Herran on
kuninkuus, hän hallitsee kansoja. Ps.
47:9,96:10; Obad. v. 21; Miika 5:2
30 Kaikki maan mahtavat
aterioivat ja kumartuvat palvomaan Herraa. Hänen edessään polvistuvat kaikki,
jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi pysyä elossa. 1. Sam. 2:8.
Heidän jälkeensä tulevat palvelevat Herraa, hänestä kerrotaan
tulevalle sukupolvelle. Ps. 102:19; Jes.
53:10
He tulevat ja julistavat hänen vanhurskauttaan vastedes syntyvälle
kansalle, kertovat, että hän on tämän tehnyt. Jer. 23:6
Psalm
22Amplified Bible, Classic Edition (AMPC)
To
the Chief Musician; set to [the tune of] Aijeleth Hashshahar [the hind of the
morning dawn]. A Psalm of David.
1 My God, my God, why
have You forsaken me? Why are You so far from helping me, and from the words of
my groaning?
2 O my God, I cry in
the daytime, but You answer not; and by night I am not silent or find no
rest.
3 But You are holy, O
You Who dwell in [the holy place where] the praises of Israel [are offered].
4 Our fathers trusted
in You; they trusted (leaned on, relied on You, and were confident) and You
delivered them.
5 They cried to You
and were delivered; they trusted in, leaned on, and confidently relied
on You, and were not ashamed or confounded or disappointed.
6 But I am a worm,
and no man; I am the scorn of men, and despised by the people.
7 All who see me
laugh at me and mock me; they shoot out the lip, they shake the head,
saying,
8 He trusted and
rolled himself on the Lord, that He would deliver him. Let Him deliver him,
seeing that He delights in him!
9 Yet You are He Who
took me out of the womb; You made me hope and trust when I was on my
mother’s breasts.
10 I was cast upon You
from my very birth; from my mother’s womb You have been my God.
11 Be not far from me,
for trouble is near and there is none to help.
12 Many [foes like]
bulls have surrounded me; strong bulls of Bashan have hedged me in.
13 Against me they
opened their mouths wide, like a ravening and roaring lion.
14 I am poured out
like water, and all my bones are out of joint. My heart is like wax; it is
softened [with anguish] and melted down within me.
15 My strength is
dried up like a fragment of clay pottery; [with thirst] my tongue cleaves to my
jaws; and You have brought me into the dust of death.
16 For [like a pack
of] dogs they have encompassed me; a company of evildoers has encircled me,
they pierced my hands and my feet.
17 I can count all my
bones; [the evildoers] gaze at me.
18 They part my
clothing among them and cast lots for my raiment (a long, shirtlike garment, a
seamless undertunic). )
19 But be not far from
me, O Lord; O my Help, hasten to aid me!
20 Deliver my life
from the sword, my dear life [my only one] from the power of the dog [the agent
of execution].
21 Save me from the
lion’s mouth; for You have answered me [kindly] from the horns of the wild
oxen.
22 I will declare Your
name to my brethren; in the midst of the congregation will I praise You.
23 You who fear
(revere and worship) the Lord, praise Him! All you offspring of Jacob, glorify
Him. Fear (revere and worship) Him, all you offspring of Israel.
24 For He has not
despised or abhorred the affliction of the afflicted; neither has He hidden His
face from him, but when he cried to Him, He heard.
25 My praise shall be
of You in the great congregation. I will pay to Him my vows [made in the time
of trouble] before them who fear (revere and worship) Him.
26 The poor and
afflicted shall eat and be satisfied; they shall praise the Lord—they who
[diligently] seek for, inquire of and for Him, and require Him
[as their greatest need]. May your hearts be quickened now and forever!
27 All the ends of the
earth shall remember and turn to the Lord, and all the families of the nations
shall bow down and worship before You,
28 For the kingship and
the kingdom are the Lord’s, and He is the ruler over the nations.
29 All the mighty ones
upon earth shall eat [in thanksgiving] and worship; all they that go down to
the dust shall bow before Him, even he who cannot keep himself alive.
30 Posterity shall
serve Him; they shall tell of the Lord to the next generation.
31 They shall come and
shall declare His righteousness to a people yet to be born—that He has done it
[that it is finished]!
Footnotes:Psalm
22:1 “This is beyond all others ‘The Psalm of the Cross.’ It may have been
actually repeated by our Lord when hanging on the tree; it would be too bold to
say so, but even a casual reader may see that it might have been. It begins
with, ‘My God, my God, why hast thou forsaken me?’ and ends [with the thought],
‘It is finished.’ For plaintive expressions uprising from unutterable depths of
woe, we may say of this psalm, ‘There is none like it’” (Charles Haddon
Spurgeon, The Treasury of David). Quoted in the Gospels (Matt. 27:46; Mark
15:34; and alluded to in Matt. 27:35, 39, 43 and John 19:23-24, 28) as being
fulfilled at Christ’s crucifixion.
